Meillä asuu kaksivuotias

Kaksi vuotta sitten tänään, aprillipäivänä, oli esikoiseni laskettu aika. Olin kuitenkin jo silloin kotona viikon vanhan vaavipötkylän kanssa, opettelemassa vauva-arkea ensimmäistä (ja mies toista) kertaa. Aivan käsittämätöntä, että siitä on jo kaksi vuotta! "Niin se vaan aika..." ja kaikki muut kliseet päälle.

Eilen juhlittiin Papun kaksivuotissynttäreitä isommalla porukalla. Varsinainen syntymäpäivähän oli siis 26.3., jolloin kakkukaffella kävivät tyttöjen velipuoli tyttöystävänsä ja äitinsä kanssa. Sunnuntain juhlahetkeen oli kutsuttu isovanhemmat, kummit, eno perheineen ja luonnollisesti veli tyttöystävineen. Yllättävän iso porukka, kun kaikki pääsivät paikalle. Tarjoilut kuitenkin riittivät (vaikka unohdinkin hankkia suolaista tarjottavaa, MOKA!) ja mukavaa oli. Papu ilahtui jokaisesta vieraasta ja saamastaan lahjasta - eikä vähiten ilmapallokoristeista sekä Timppa-kakunkoristeesta. Ihana, välitön taapero!

Meidän arkemme kaksivuotiaan kanssa on loppujen lopuksi todella leppoisaa. Ainakin tällä hetkellä. Huomenna voi olla eri hetki, jos ihan totta puhutaan. :D

Papu on tällä hetkellä todellinen papupata, lähes ikihöpötti. Puheenkehitys on ollut huikeaa viime syksystä alkaen, kun päiväkotiin mentiin. Uskon, että hänen puheensa olisi toki kehittynyt muutenkin hyvää tahtia, mutta päiväkodin laulut ja turvalliset arkirutiinit ovat varmasti tukeneet kehitystä siinä missä meidän päivittäiset juttumme ja lukutuokiommekin.

Tällä hetkellä hauskoja lausahduksia & piirteitä hänen kielessään:

• korvaa osan kaksoiskonsonanteista (erityisesti l-konsonantin) n-konsonantin tuplauksella: pönnö, punna, pynny
• omia sanoja: omana (orava), banniini (banaani, kehittynyt alkuperäisestä banni-versiosta näin pitkälle), hakkara (Herra Hakkarainen -pastilli)
• osaa rallatella laulujen sanoja varsin pitkiäkin pätkiä: "Kirpun kyläkaupassa käy kova kuhina, asiakkaat saapuvat pikkubusseilla" (Pikku Papun laulut), "Siiliäiti keinuttaa pientä siilikultaa" (Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu: Pieni ja soma), "Hämä hämä häkki kiipes langalle, tuli sade rankka, hämähäkin vei, aurinko armas kuivas satehen, hämä hämä häkki kiipes uudelleen / muura muurahainen kortta kuljettaa...", koko Tuiki tuiki tähtönen ja joululauluista vieläkin lauletaan tiptaptiptap sekä joulujuhlaesityksen "pakkanen paukuttaa"-laulua (Revontulitanssi)
• possessiivisuffiksit aika hienosti hallussa: minun äitini, minun piponi
• maailman suloisin "kiitos" ja "kiitos, äiti", kun siihen on aihetta
• nukkumaanmennessäkin höpöttelee usein yksikseen sängyssä, käy päivän tapahtumia läpi pehmopossujen kanssa leikkien
• ylipäänsä jutustelee tosi paljon ja ymmärtää kuulemansa sekä no, taaperon tapaan, noudattaa annettuja ohjeita valikoivasti (mutta halutessaan toimii yllättävän monimutkaistenkin ohjeiden mukaisesti: "Laitatko valon päälle siitä hyllyn viereisestä nappulasta, vain se toinen valo." Tällä ohjeella saimme olohuoneeseen vain toisen spotin päälle, ja vielä juuri sen, jonka halusimmekin.)

Motorisestikin Papu kehittyy hurjaa vauhtia. Tasajalkahypyt, karhukävelyt ja kiipeilyt ovat arkipäivää. Päiväkodin vasukeskustelussa (varhaiskasvatussuunnitelma - meidän eka vanhempainvartti, siis!) ja muissa kuulumistenvaihdoissa on käynyt ilmi, että Papu tykkää kävellä aika pitkiäkin matkoja, yrittää löytää parhaat reitit kiivetä kalliolle ilman "nelivetoa" toisin kuin monet samana vuonna syntyneet päiväkotikaverit ja osaa liikuntatuokion leikeissä noudattaa ohjeita erilaisista liikkumistavoista. Pukeutua hän yrittää itse, kengät hän saa jalkaan itse. Vaatteetkin usein menevät lähes oikein päälle, mitä nyt housut ovat joskus nurinperin ja hametta (tai housujen vyötäröä) on vaikea saada vaippapyllyn ylitse paikalleen.

Meillä asuu myös huumorintajuinen ja toisaalta vähän draamakuningattaren piirteitä osoittava taapero. Hän osaa velmuilla, hän nauttii kutituksista ja hassuista ilmeistä - mutta ai että, jos häntä kielletään tai torutaan. Harvoin olen nähnyt niin teatraalista hartioiden lysähtämistä, ilmeen venähtämistä ja laahustamista pois tilanteesta. Voi pientä! Siinä on välillä naurussa pitämistä itsellä, kun toinen oikein draamailee. Mutta kun draamaa yritetään vääntää esimerkiksi tilanteessa, jossa häntä on toruttu pikkusiskon kohtelemisesta väärin (revitty tavara kädestä tai muksittu liian kovin ottein), silloin on kyllä oltava äidinkin vakavana. Ja hyvin on sillä selvitty, että selitetään asiat. Sanoitetaan tuntemuksia ja kerrotaan perusteluja kielloille.

Uhmaa ei siis vielä kovin paljon ole havaittavissa, vähän vain valikoivaa kuuloa sekä "minun, minun" -asennetta. Makaroniksi heittäytymisen tyttö osaa oikein hyvin, jos ei halua tulla esimerkiksi päiväkodin pihalta pois, mutta siinä taitavat taaperot olla ennätyshyviä ihan joka perheessä.

Meillä on myös roolileikkivä taapero, jonka leikit alkavat jo hienosti kehittyä. On isäpossu ja kolme pientä Ikea-possua, jotka on nimetty tyttöjen ja heidän isoveljensä mukaan. Niillä leikitään usein ja nimillä mainiten. Syntymäpäivälahjaksi saatu leikkikeittiö on jo ollut kokkailuleikkien lavasteena ja pehmolelut sekä nuket pääsevät kärryihin ja potkupyörän kyytiin. 

Ihana halipusitaapero meillä myös on. Hän tykkää halailla, antaa pusuja perheenjäsenille ja haleja pienin varauksin muillekin - ja tietenkin synttäriaikaan lempipuuhaa on puhaltaa kynttilöitä ja kippistellä! (Synttäreiden kunniaksi hän sai maistaa elämänsä ensimmäisen kippistelylasillisen Rose Pommacia! Nami!)

Näin meillä, kun kahden vuoden huisa virstanpylväs on saavutettu. Tästä eteenpäin, kohti uusia seikkailuja!