Äiti, Papu ja Itu - arjen elämää

Tuossa kevättalven aikana minuun otettiin yhteyttä Instagramin kautta. Yhteydenotto tuli toimittajalta, joka olisi halunnut minut mukaan juttuun, joka käsittelisi eri ikäisiä äitejä. Innostuin ja olisin mieluusti osallistunut jutuntekoon, mutta homma kaatui lopulta siihen, että avopuolisoni ei halua näkyä "julkisuudessa". Lehti puolestaan olisi halunnut juttuun mukaan koko perheen, mikä toki on ymmärrettävää. Joskin kyllähän äitiysjutun olisi ehkä voinut kirjoittaa myös pääosin äidin näkökulmasta... No, juttu kaatui meidän osaltamme siihen, että kunnioitan miehen toivetta jäädä näkymättömiin, mutta jäin kuitenkin mietiskelemään niitä teemoja, joita toimittaja ohimennen mainitsi.  Jutun teema olisi siis ollut äitiys eri ikäisenä. Itsehän en tietenkään voi tietää, miltä äitiys vaikka parikymppisenä olisi tuntunut, koska minusta tuli äiti vasta 39-vuotiaana, mutta ehkä tässä jotain pystyy spekuloimaan. Toimittaja mainitsi miettineensä mm. kysymystä siitä, miten haastateltavat...

Teetän usein opiskelijoillani itsetuntemukseen ja haaveisiin & suunnitelmiin liittyviä tehtäviä. Yhdessä sellaisessa kysytään, missä nuori (n. 18-vuotias lukiolainen, siis) näkee itsensä kymmenen vuoden päästä. Vaikea kysymys kenelle tahansa, mutta tehtävän tavoite on rohkaista ajattelemaan pitkällä aikavälillä ja pohtimaan omia haaveitaan sekä tavoitteitaan. Ehkä yllättävänkin moni nuori listaa vastauksessaan sen hyvin perinteisen rotlan: hyvä työ, parisuhde, omakotitalo, lapsi tai lapsia. Siis keskimäärin 28-vuotiaana olisi oltava kaikki tämä kasassa. Ei ole ihme, jos stressaa. Etenkin, jos elämä vie vähän erilaisille raiteille. Huomenna moni nuori saa haltuunsa nämä elämän yhden vaiheen päättymistä kuvaavat symbolit. Onnea teille, nuoret (ja vanhemmatkin!) - menkää ja eläkää elämää. Älkää suorittako sitä. Sallikaa matkan kulkea mutkienkin kautta. En muista, mitä lukioikäisenä kuvittelin kymmenessä vuodessa tapahtuvan, mutta olin 28-vuotiaana jo työelämässä koulutustan...