Syyskuulumisia
Niin se vain aika rientää. Minusta tuntuu siltä, että tätä nykyä on jatkuvasti maanantai ja nukkumaanmenoaika. Ehkä se selittää, miksi blogin päivittäminenkin on taas ollut kovin haasteellista. Mutta nyt päätin yrittää tehdä pienen syyskuulumispostauksen kuvien kera. Mitäs meille kuuluu? No hyväähän meille. Papu viihtyy päiväkodissa erinomaisesti, rakastaa vesilätäköitä, on hieman omapäinen ja valikoivasti kuunteleva ajoittain. Liekö ilmassa pikkiriikkisiä aavistuksia esiuhmista, saa nähdä. Mutta hyvin meillä menee. Päiväkodin alettua pari nuhaa on sairastettu, yksi on parhaillaan vaivoinamme ja perheen kaikki flikat rohisee, pieninkin. Papu alkaa myös olla nimensä veroinen papupata, höpötys kuuluu joka paikasta, minne tyttö vipeltää. Täytyykin kirjoittaa erillinen postaus Papun kielenkehityksestä, sillä se on ihan mahtavassa vaiheessa nyt. Itu kasvaa hirmuisella vauhdilla, ainakin muiden silmissä. Itse, kun kehitystä seuraa joka päivä, ei näe ihan n