Syyskuulumisia

Niin se vain aika rientää. Minusta tuntuu siltä, että tätä nykyä on jatkuvasti maanantai ja nukkumaanmenoaika. Ehkä se selittää, miksi blogin päivittäminenkin on taas ollut kovin haasteellista. Mutta nyt päätin yrittää tehdä pienen syyskuulumispostauksen kuvien kera. 

Mitäs meille kuuluu? 

No hyväähän meille. Papu viihtyy päiväkodissa erinomaisesti, rakastaa vesilätäköitä, on hieman omapäinen ja valikoivasti kuunteleva ajoittain. Liekö ilmassa pikkiriikkisiä aavistuksia esiuhmista, saa nähdä. Mutta hyvin meillä menee. Päiväkodin alettua pari nuhaa on sairastettu, yksi on parhaillaan vaivoinamme ja perheen kaikki flikat rohisee, pieninkin. Papu alkaa myös olla nimensä veroinen papupata, höpötys kuuluu joka paikasta, minne tyttö vipeltää. Täytyykin kirjoittaa erillinen postaus Papun kielenkehityksestä, sillä se on ihan mahtavassa vaiheessa nyt.

Itu kasvaa hirmuisella vauhdilla, ainakin muiden silmissä. Itse, kun kehitystä seuraa joka päivä, ei näe ihan niin suuria eroja päivästä päivään. Nyt on viime päivinä opittu tarraamaan tarjottuun puruleluun ja sen Itu saa vietyä suuhun natustettavaksi. Kääntymiselkeitä on lähinnä sängyssä, kerran on kiepahtanut selältä mahalleen meidän sängyssä. Taisi kyllä olla ihan vain vahinko. Yöt ovat vähitellen rauhoittumassa, parilla heräämisellä mennään per yö. (Äidilläkin on sen ansiosta ihan semi-inhimillinen olo.)

Viikonloppuisin on yritetty keksiä vähän jotain ohjelmaa, ja ollaan käyty kävelyllä niin tuttuakin tutummassa Ruissalossa kuin eväsretkellä Kuhankuonollakin (Kurjenrahkan kansallispuistossa). On vihdoin viety potkupyörä ulkoilemaan ja ihmetelty syksyistä luontoa joka paikassa. Isosisko on mennä mellastanut omin jaloin, pikkusisko on ollut yleensä äidin kannettavana Marsupi-liinassa. Kurjenrahkalla tosin kuljettiin esteetön reitti, joten Itu oli turvakaukalossa rattaissa.

Äidin synttäripäivänä leivottiin Papun kanssa pullaa ensimmäistä kertaa kotona - eka leipomiskokemus kun ehti vilahtaa päiväkotielämykseksi, kun olivat Vilskeessä olleet pullapuuhissa. Hyvin maistui sekä taikina että valmiit pullat! Minä jo oikein odotan joululeipomisia Papun kanssa, päästään tekemään pipareita! Ehkä lusikkaleipiäkin, mutta joulutorttuja varmasti.

Sellaista tänne. On ollut tosi kaunis syksy ja sitä on ollut hauska viettää tyttöjen kanssa. Papu erityisesti on niin mainiossa iässä, että hänen touhujensa seuraaminen on kerrassaan viihdyttävää. Itu puolestaan on ihanan rauhallinen melkein nelikuinen vauva, joka (ihan kuten isosiskonsakin) hurmaa väkeä kaikkialla. Minulla on kyllä maailman suloisimmat tytöt!