Äiti, Papu ja Itu - arjen elämää

Meidän kesämme on ollut täynnä pientä puuhaa ja melkoista vipinää, kun ollaan kesäkuussa lomailtu koko perhe ja juhannuksen jälkeen puolestaan olen ollut tyttöjen kanssa kolmestaan lomamoodissa, kun mies on ollut töissä. Se näkyy blogin hiljaisuudessakin - kun päiväkotiarki vaihtui kesälomaan, loppui äidin aika (ja jaksaminen) kirjoittamiseen. (Tämän tekstin kuvituksena valikoima kesäkuvia.) Nyt kuitenkin pyörii mielessä niin paljon kaikkea, että täytyy repiä muutama hetki aikaa myös tälle harrastukselle. Ensin ajankohtaisin asia, sitten toivottavasti kohtapuoliin postaukset myös kuopuksen yksivuotisjuhlista sekä muutamien luonnosten viimeistely julkaisukuntoon. Ainakin on suunnitelmia blogin kesäloman lopetukseksi, siis. Mutta nyt asiaan. Meillä nimittäin alkaa kohta aivan uusi vaihe elämässä. Kahden lapsen päiväkotiarki ja minun töihinpaluuni. Voi jukra, etten sanoisi. Olen saanut olla kotona helmikuusta 2017 asti. Ihan valtavan pitkän ajan olen siis saanut nauttia elämäs...

Reilu viikko sitten saatiin Vilskeen päiväkodinjohtaja Hennalta iloisia uutisia. Itun palvelusetelihakemus Vilskeeseen oli hyväksytty ja voimme mennä tekemään hänenkin hoitosopimuksensa jo tässä kevään mittaan pois alta. Ihanaa, että tämä toinen kierros meni näin helposti. Papun kohdallahan jouduttiin vääntämään kaupungin kanssa melkoinen tovi, että siellä byrokratian rattaat taipuivat meidän tahtoomme, eli hoitoon yksityisessä päiväkodissa. Näin tämän asian olisi vuosi sittenkin pitänyt minusta mennä, sen sijaan että murehdin raskauteni viimeisille viikoille asti sitä, miten syyskuun alussa taaperon hoitokuviot ratkaistaan. No mutta se siitä, asiat kuitenkin järjestyivät parhain päin, kun tehtiin yhteistyötä Vilskeen Hennan ja Kalervon (omistajayrittäjät) kanssa. Syksyllä, elokuun alussa tarkemmin sanottuna, minä palaan töihin. Virallisesti toki jo kesäkuun alusta, mutta kesäkuussa on vain pari työpäivää ja lukuvuoden alkaessa elokuussa, alkaa varsinainen arki. Oloni on tällä ...

TGIF, olisi taapero varmasti tuumannut tänään, jos olisi tiennyt ilmaisusta. Kannoin aivan rättiväsyneen pikkuisen suoraan omaan sänkyyn päikkäreille haettuani hänet ennen puoltapäivää päiväkodista. Rankkaa on, tämä arjen opettelu. Edellisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa - osin tästä syystä. Välissä oli kolme viikkoa, jolloin olin tyttöjen kanssa keskenään kotona päivät, kun mies palasi lomiltaan töihin (siitä ajasta kirjoittelen myöhemmin, jos ei muuta niin ainakin nimiäisistä!). Sitten oli Papun päiväkodinaloitusviikko, jonka mies oli taas lomalla, jotta päästiin viemään ja hakemaan taaperoa yhdessä, itsekin opettelemaan päiväkotirytmiä. Nyt päättyi Papun toinen päikkisviikko. On ollut hienoa huomata, miten meidän pikkuinen taatiainen viihtyy päiväkodissa. Katariinan Vilske on ihana yksityinen päiväkoti, jonka isommat lapset viettävät aikaansa Ispoisten kartanorakennuksessa , joka on peräisin 1700-luvun loppupuolelta, mutta luonnollisesti ollut pitkään muussa käyt...