Äiti, Papu ja Itu - arjen elämää

Parasta mahdollista alkanutta vuotta 2019 ihan kaikille! Siinähän ne sitten menivät, juhlapyhät ja vuodenvaihde ja näemmä jo puoli tammikuutakin taas. Itu täytti 6kk ja parin viikon päästä Papu on jo 1v 10kk. Ja minä? No minähän en vanhene ollenkaan... Vuodenvaihteeseen ladataan aina kauhea määrä muutostoiveita ja -paineita. Lupauksia, kuureja, lakkoja, elämänparannuksia. Into kestää hetken ja sitten tapahtuu paluu vanhaan. Niinhän se yleensä menee. Pitäisi muistaa kohtuus näissäkin jutuissa, ei vaatia itseltään täyskäännöstä, jos suunnan pienempikin tarkistus riittäisi. Näissä fiiliksissä itse aloittelen vuotta ja tässä on juttuja, joita yritän saavuttaa / tehdä tänä vuonna, ilman sen suurempia paineita. - Kevyempi elämä vähenevien raskauskilojen myötä. Tämän haluan saavuttaa vähentämällä herkuttelua, lisäämällä vihanneksia & muuta kevyempää ruokavalioon sekä tekemällä kotitreenejä. Kotitreenaamisessa (ja ruokavalion kohentamisessa) minua auttavat FeelShapen MAMA-treeni...

Teetän usein opiskelijoillani itsetuntemukseen ja haaveisiin & suunnitelmiin liittyviä tehtäviä. Yhdessä sellaisessa kysytään, missä nuori (n. 18-vuotias lukiolainen, siis) näkee itsensä kymmenen vuoden päästä. Vaikea kysymys kenelle tahansa, mutta tehtävän tavoite on rohkaista ajattelemaan pitkällä aikavälillä ja pohtimaan omia haaveitaan sekä tavoitteitaan. Ehkä yllättävänkin moni nuori listaa vastauksessaan sen hyvin perinteisen rotlan: hyvä työ, parisuhde, omakotitalo, lapsi tai lapsia. Siis keskimäärin 28-vuotiaana olisi oltava kaikki tämä kasassa. Ei ole ihme, jos stressaa. Etenkin, jos elämä vie vähän erilaisille raiteille. Huomenna moni nuori saa haltuunsa nämä elämän yhden vaiheen päättymistä kuvaavat symbolit. Onnea teille, nuoret (ja vanhemmatkin!) - menkää ja eläkää elämää. Älkää suorittako sitä. Sallikaa matkan kulkea mutkienkin kautta. En muista, mitä lukioikäisenä kuvittelin kymmenessä vuodessa tapahtuvan, mutta olin 28-vuotiaana jo työelämässä koulutustan...