Entropia. Sehän on itse asiassa fysikaalinen suure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrän systeemissä. Arkikielenkäytössä termiä käytetään kuvaamaan huushollin epäjärjestyksen leviämistä. Jep, tämä. Fysikaalisesti määriteltynä entropia ei voi vähetä, vain pysyä ennallaan tai kasvaa. Tältä osin termi soveltuu myös arkielämän kuvaamiseen.
Oletteko koskaan asuneet tai vierailleet taaperokodissa? Olette olleet läsnä empiirisessä entropiakokeessa. Epäjärjestyksen määrä on taaperokodin seinien sisällä pääsääntöisesti kasvava, vaikka mitä tekisi. Tunnen muutamia lapsiperheitä, joiden kodit näyttävät aina sisustuslehtien keskiaukeamilta ja se on masentavaa. Nämä kodit ovat niitä käsittämättömiä poikkeuksia, joissa entropia on hallittu ja kahlehdittu minimiin, tai jopa vähennetty sitä. (Näissä kodeissa on ehkä myös se maailman seitsemäs ihme, eli tyhjä pyykkikori!) On paljon lohdullisempaa nähdä koteja, joissa elämä näkyy ja levittäytyy nurkkiin pesimään pölykoirien kanssa. Ei sen nyt niin nökönuukaa ja kaipa se omakin koti sitten kuitenkin vielä kelpaa elämiseen...
 |
| Olohuone. Leikkipaikka, kodinhoitohuone, kasvien istutuskeskus (taaimmaisella pöydällä parvekekärhöt odottavat miehen istutuspuuhia) - Ikean mainoksen "elohuone". Jepjep. |
Kun vähän päälle kolmekymppisenä sinkkuna valitin, että onpas sotkuinen huusholli, taisivat lapselliset tuttuni naurahtaa katkerina. Joo, joskus oli vähän tiskiä keittiön pöydällä ja mies irvailee minulle edelleen imurointilaiskuudestani, joka näkyi lähinnä pitkien tummien hiusten kasautumina kylppärin lattialla - mutta hei, koti oli oikeasti pääosin oikein siisti. Työpöytä tosin ei ole tässä mielessä koskaan ollut vahvuuteni. Se on aina kaoottinen.
 |
| Työhuone. Jatkuvan kaaoksen prosessi. Pienensimme juuri kirjahyllyä, joten taaperon levittämien tavaroiden lisäksi nurkissa pyörii säilytettäviä tavaroita, joiden säilytyspaikka pitää määritellä uudelleen. Sisustuksen ykköskohokohta on roskakori työpöydällä, jotta ei joka päivä tarvitsisi siivota roskia uudelleen roskikseen... |
Tätä nykyä olen kiitollinen, jos ehdin edes keittiötä välillä raivata. Jotenkin sen sotkuisuus vaivaa minua eniten. Haluamme kierrättää mahdollisimman paljon tuottamastamme jätteestä, mutta keittiömme ei todellakaan ole suunniteltu sitä varten. Siispä kuivuvia lastenruokapurkkeja (lasisia) on jatkuvasti rivistö tiskipöydällä, vieressään yleensä paperikassillinen kartonkia ja jonkinlainen keko muovinkeräykseen menevää tavaraa. (Ai miksi tiskipöydällä? No, oletko koskaan siivonnut keräyskartonkeja taaperon jäljiltä IHAN JOKA PAIKASTA, kun ihana siivousapulainen on taas kerran levittänyt kaikki maitopurkit pitkin ja poikin siitä lattialla säilytetystä pussista?)
 |
| Tuolla ne kartongit, muovit ja lasit odottavat roskisreissua. Jonka mies saa tehdä, koska tässä olotilassa en juokse näitä taloyhtiömme rappusia yhtään ylimääräistä kertaa... |
Ostimme Ikeasta jätetynnyrin kolmella erillisellä roska-astialla, mutta ne pikkuiset lokerikot ovat kyllä ihan alimitoitetut siihen nähden, miten paljon jätettä taaperoperheessä syntyy. Vain metallinkeräyskippo on jotenkin järkevä. Sitten kun joskus päivitetään keittiötä, nämä asiat suunnitellaan paremmin.
 |
| Kunhan energiatasoni joskus taas palaavat ennalleen (eli kun Papu ja Itu ovat, öö, muuttaneet pois kotoa...), alan karsia tavaraa. Huushollissa on kahden aikuisen ja kohta kahden muksun tavaraa ihan liikaa neliöihin nähden. Ahistaa. Sen siitä saa, kun yhdistää kaksi aikuiselämää siinä vaiheessa, kun molemmilla on jo "kaikki" hankittuna. |
Itselläni alkavat siivousvoimat olla muutenkin hieman rajoitetut, koska tämä Itun masuyksiö kasvaa kasvamistaan, kun asukki keskittyy tällä hetkellä lähinnä painonsa ja pituutensa lisäämiseen. Yritä siinä sitten reippaana tyhjentää ja täyttää astianpesukonetta. Puuskutus on melkoinen. (Puhumattakaan niiskutuksesta esimerkiksi tänään - kaiken muun riemun lisäksi päälle iski kunnon kesäflunssa. Olen suoranainen räkämonsteri tällä hetkellä, yäk!)
Ja nytkin käytin lähes koko taaperon päiväuniajan (max. 1,5h) ihan muuhun puuhaan kuin siivoamiseen. No, laitoin sentään olohuoneen sohvan suojapeitteet pyykkiin. Se saa nyt riittää, kun keittiökin on semisiisti.
Mites teillä? Mitä pikaniksejä entropian hallintaan sinulta löytyy? (Unohtui sanoa, että viime aikojen ykköshankinta kodintarvikkeiden saralla on ollut varsi-imuri. Syöttötuolin ympäristö tulee imuroitua usein montakin kertaa päivässä. Normi-imuria en takuulla kaivaisi esille yhtä usein.)
 |
| Papun huoneen siivous odottaa viikonloppua - silloin siirtyy pinnasänky neidin omaan huoneeseen! Siitä sitten myöhemmin lisää. |
Kommentit
Lähetä kommentti