Mihin se vuosi meni?

Minua vähän hymyilyttää, kun luen tämän blogin edellistä merkintää. Viime vuoden heinäkuulta. Uuden arjen alussa. Mietin silloin, miten töihinpaluuni ja molempien tyttöjen hoitoonvieminen tulevat onnistumaan - enkä sitten vuoteen ole ehtinyt palata asiaan.

Ei liene järkevää yrittää ensi-istumalta kirjoittaa kaikkia kuulumisia vuoden ajalta, koska sitä romaania ei kukaan jaksa lukea, mutta ehkä tässä ehtii helteisen hiostavassa työhuoneessa istua sen verran, että muutaman hahmotelman voi naputella muistiin, ennen kuin hiki niskassa muuttuu pisaroista virraksi...

Meidän vuotemme meni pääosin hienosti. Arki lähti rullaamaan, logistiikkakysymykset saatiin ratkottua, Sannan ruokakassia ja Ruokaboksia tilailtiin arkea helpottamaan, muskarissa ja vesipeuhussa käytiin, tytöt tykkäsivät olla Vilskeessä, minä kieltämättä hieman stressaannuin töissä, sitten oli lähes puolen vuoden marraskuu - ja sitten tuli korona, joka kosautti koko potin. Yhtäkkiä oli etätöitä, sosiaalista eristäytymistä, kotoilua. Onneksi sentään tytöt pääsivät suht tavallisesti hoitoon, muuten olisivat minun työni jääneet jotakuinkin tekemättä. Kolmevuotiaan syntymäpäiviä juhlittiin nelistään kotona, mamma ja pappa olivat FaceTime-puhelun avulla mukana katsomassa, kun Papu puhalsi kynttilät Paw Patrol -kakustaan.

Ja aivan kohta meillä juhlitaan kaksivuotiasta, jonka omat juhlat taitavat olla tänä vuonna pienet kahvittelut oman perheen ja isovanhempien kesken. Myöhemmin voidaan miettiä tyttöjen yhteisiä syntymäpäiväjuhlia, jonne voidaan sitten kutsua kummitkin. Ja ehkä jo pari pientä ystävääkin.

Vuoden mittaan olen moneen kertaan miettinyt, että pitäisipä ehtiä päivittää blogia, mutta kyllä te tämän kuvion tiedätte. Kun on työpäivän jälkeen saanut perheen ruokittua ja lapset nukkumaan, se oma aika, joka alkaa joskus 21.30 tienoilla, on usein lähinnä jonkin sortin koomaa sohvannurkassa. Ei mitään erityisen luovaa aikaa. Mutta jospa tänä tulevana vuonna, heinäkuusta heinäkuuhun, saisin jo elämääni organisoitua sen verran, että kirjoittamiselle jäisi vähän enemmän aikaa. Nollasta on hyvä nousta, ei vaadi suuren suuria panostuksia, kun tilanne jo kohenee merkittävästi.

Toisin sanoen, IG-tili @papujaitu porskuttaa aika kivasti (noin 850 seuraajaa, vautsi!) ja nyt tämä oheisblogikin yrittää taas ravistaa itsensä hereille jonkinlaisesta koomatilasta, toivottavasti joku löytää tänne uudelleen.

Ihanaa alkavaa, vähemmän helteistä viikkoa kaikille!