Nyt on hetki palata hieman ajassa taaksepäin (hups, jo kuukausi!) ja muistella meidän kuopus-Itun nimiäisiä - ja samalla Papunkin nimiäisiä toukokuussa 2017.
Meillä molemmat tytöt ovat saaneet varsin rennot ja pienimuotoiset nimenantojuhlat. Minä en kuulu kirkkoon, joten sitä myöten myöskään tytöt eivät kuulu, siispä kristillisen perinteen mukaisia ristiäisiä meillä ei ollut. Kummitkin ovat "kummituksia" tai "aikuisia ystäviä" tai mitä termiä nyt ikinä haluaakin käyttää, me puhumme kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi kummeista.
 |
| Itun kakku (mansikka-vadelma-valkosuklaa, Xoco's) |
Molempien tyttöjen juhlat järjestettiin minun vanhempieni luona ja molempiin juhliin tarjottavia toimitti
Jälkiruokala Xoco's (Papun nimiäisiin tilasin lisäksi "ykköskakun"
Gaggui-kaffelan Jonnalta). Lämmin suositus molemmista, mutta erityisesti Xoco'sin herkut ovat olleet ihan tolkuttoman hyviä ja toimitetut ruokamäärät vähintäänkin runsaita.
 |
| Itun juhlista (Xoco's) | |
 |
| Papun juhlista (Xoco's) |
 |
| Itun juhlista (Xoco's) |
 |
| Itun juhlista (Xoco's) |
Vieraina meillä oli molemmissa juhlissa lähisukua ja muutama ystävä. Papu sai kummeikseen minun rakkaan ystäväni ja miehen hyvän ystävän, Itu puolestaan sai kummeikseen kaksi esimerkillistä miestä, minun pikkuveljeni sekä miehen serkun. On siinä tytöllä miehenmalleja!
 |
| Itun juhlista (Xoco's) |
 |
| Papun juhlista (Xoco's) |
 |
| Papun "ykköskakku" (Gaggui) |
 |
| Papun "lisäkakut" (Xoco's) |
Kummeille teimme itse "kummitodistukset", joihin kirjasimme ajatuksiamme siitä, miten emme toivo kummeista lahja-automaatteja vaan aikuisia ystäviä, jotka voivat tyttöjen kasvaessa tarjota omaa aikaansa ja tukeaan, kun pikkuiset etsivät oman elämänsä polkuja. Minusta on tärkeää, että kummien arvomaailma saa näkyä tyttöjen elämässä. Ehkä sen "kristillisen kasvatuksen" korvaa meidän perheessä lähinnä tällainen elämänkatsomuksellinen kasvatus, jossa kummit saavat kertoa omista arvoistaan ja tärkeinä pitämistään asioista. Heidät on kuitenkin valittu niin, että heidän arvonsa ovat samankaltaisia kuin meidän vanhempienkin.
 |
| Kuvaavaa, että Papun juhlista paras kuva minusta on tämä epäterävä otos... |
 |
| Tjoo, äiti-tytär -kuva tuli otettua, mutta olishan tätäkin voinut hiukan paremmin suunnitella. :D |
Mitään suurensuuria seremonioita tai leikkejä ei juhlissa ollut. Minun tehtäväkseni lankesi jonkinlaisen puheen pitäminen molemmilla kerroilla - ja kummallakin kerralla itkeskelin läpi ne vähätkin puheenrippeet, jotka olin etukäteen suunnitellut. Olen minäkin (entinen) esiintymisen ja puheidenpitämisen opettaja! Ihan pitäisi pyytää anteeksi entisiltä puheviestinnän kurssilaisiltani, että itse en pystynyt siihen, mitä opetin. No, ehkä tässä oli ihan hippasen enemmän tunnelatausta sekä hormonihuuruja taustalla kuin keskivertokevätjuhlapuheessa...
Papun nimet on poimittu suvuistamme sekä minun vuonna 1994 aloittamasta (ja ikuisesti alkutekijöihinsä jääneestä) romaaniprojektista. Itu puolestaan sai nimekseen meistä kauniita nimiä, joista vain yksi on tietääksemme suvusta löytyvä, minun iso-iso-isoäitini nimi.
 |
| Itu Papun kummitädin sylissä. En edes ottanut pikkuneidistä kunnon asukuvia, mikä tyhmyys minulta! |
 |
| Itun juhlista |
Onhan sitä näin jälkikäteen miettinyt, että toki näihinkin juhliin olisi voinut hieman enemmän panostaa. Koristeluja ei varsinaisesti oltu teemoitettu mitenkään, ohjelmaa ei ollut, jo pelkästään nimien saaminen vauvakirjojen nimenantojuhlien sivuille oli hieman haastavaa. Kutsukortit olivat molemmilla minusta erityisen kivat, kiitoskortit Papun kohdalla samoin. Itun kiitoskorttikuvat ovat vielä ottamatta... Täytyykin skarpata, että saadaan ne postiin ennen joulukortteja! Lisäksi minua valokuvaajana harmittaa, että meistä ei perheenä (tai minusta ja vauvoista) juurikaan otettu kuvia. Itun juhlissa sentään yritettiin jotain, mutta ei kyllä mennyt ihan niin kuin Strömsössä sekään homma. Nooh, ehkä sitten Protu-juhlissa (tai mitkä sitten tytöille ehkä tulevatkaan) muistamme paremmin...
 |
| Pikkuinen Papu |
Mutta vaikka nämä eivät olleet läpeensä suunniteltuja, huolellisesti teemaväritettyjä ja -ohjelmoituja juhlia, ne olivat mielestäni mukavat perhejuhlat, joilla toivotettiin uudet pikkuiset jäseniksi kahteen sukuun. Meidän näköistä, lähes stressitöntä, rentoa, helppoa ja hyviä muistoja jäi mieleen monia. Jopa minulle, jopa niistä läpi-itketyistä puheentyngistä. Kun on niin paljon rakkautta, voi sen sanoiksi pukeminen aiheuttaa pakahdusta. Sitähän se oli.
Kommentit
Lähetä kommentti