Äidin voimavarat ja mistä niitä ammennetaan
Meillä on Itun kanssa maanantaisin oikea "jumppapäivä". Aamupäivällä mennään Auralan Setlementin äiti-vauva -joogaan ja siitä pienen lounastauon jälkeen Oasis Pilates & Yoga -studion äiti-vauva -pilatekseen. Sieltä sitten suunnataankin jo suoraan hakemaan Papua päiväkodista, eli päivä on melko tehokkaasti ohjelmoitu.
Aamupäivän mammajooga päättyy aina pieneen yhteiseen kahvi- ja keskustelutuokioon, jolla on aina viikottain eri teema. Tällä viikolla keskusteltiin voimavaroista, mistä niitä pienen vauvan äiti saa ja kenellä on minkäkinlaisia omia juttuja. Jäin pohtimaan teemaa tunnin jälkeenkin, siksi tämä teksti tänään.
Voimavarat. Mistä niitä tähän vauva- ja taaperoelämään saan tai mistä niitä haluaisin saada? Katsotaas.
Yhteistyö
Lastenhoitoa ei äidin tarvitse monopolisoida. Erilaiset YYA-sopimukset ovat rautaa. Mies osallistuu molempien lastemme hoitoon tasavertaisena vanhempana. Minä toki olen se, joka pesii sohvannurkassa vauvan kanssa imetyksen takia, mutta koska Itu on osittaisimetyksen myötä myös pulloruokittavissa, mies pystyy auttamaan vauvan ruokahuollossa. Tämä auttaa erityisesti myöhään illalla ja viikonloppuaamuisin, jolloin minä saatan saada kirittyä hieman univelkaa kiinni, kun mies hoitaa pulloruokinnan. Parhautta.
Isovanhempienkin apu on korvaamatonta. Minun vanhempani asuvat suht lähellä, joten he ovat voineet auttaa molempien tyttöjen kanssa alusta asti. Jos minun on pitänyt mennä jonnekin (vaikka kampaajalle tai toisen tytön kanssa neuvolaan), olen voinut pyytää lapsenvahtiapua ja kyllä mamma & pappa ovat sitä pystyneet aina antamaankin. Jos mennään isovanhempien luo, minä olen joskus jopa saattanut saada yhdet ylimääräiset päikkärit! Luksusta!
Ystävät ovat aina voimavara, ihan vain olemassaolollaankin. Minun akkujani ainakin lataa se, jos saan höpötellä ystävien kanssa. Joskus ystävät myös tarjoutuvat auttamaan, esimerkiksi tuovat vieraillessaan ruokaa / kaffepullat tai kuten naapurinrouva, vievät vauvan vaunulenkille, jotta äiti saa siivota vaatekaappia...
Oma aika
Niin, kyllä sitä tarvitaan, vaikka koko ilmaus alkaakin tuntua yhdeltä jättimäiseltä kliseeltä. Omaksi ajaksi ei ihan riitä se, että päivisin on vauvan kanssa kahdestaan, mikä toki tuntuu välillä melkoiselta lomailulta, kun tuo pikkupötkylä ei vielä oikein tee mitään. Mutta ei vauva myöskään kovin pitkään viihdy sitterissä tai puuhamatolla, joten se oma aika on usein "vauva sylissä" -aikaa. Silloin on kätevää, että on telkkarissa kanavapaketti.
Itse olen tämän vauvallisen "oman ajan" käyttänyt pitkälti vauvan unialustana toimimiseen sohvannurkassa, HBO:n sarjoja katsellen. Uudet koukutukseni: The Magicians ja A Discovery of Witches. Fantsua menoa, kevyehköllä otteella. Tykkään ja rentoudun.
Jos sitten taas on jossain välissä mahdollista viettää "vauvatonta omaa aikaa", se on itse asiassa lähes surullisen usein reissu Citymarketiin. Miehellä ei ole ajokorttia, joten jos on isompi ostosreissu tehtävänä, se lankeaa usein minulle. Koska joskus nyt vaan on tehokkaampaa / järkevämpää / muuten vain toimivampaa lähteä kauppaan ilman lapsia. Siinä tulee sitten hyörittyä ympäri marketin osastoja vähän pidemmällä kaavalla...
Oikeasti kuitenkin haluaisin käyttää omaa aikaa esimerkiksi juuri tähän bloggaamiseen. Koota ajatuksiani, hioa ilmaisua ja valkata valokuvia. Ihan rauhassa.
Toinen aidosti mieltä ja kehoa lataava harrastukseni on/olisi valokuvaaminen. Metsään (tai jonnekin kiinnostavaan paikkaan) vain ja kamera käyttöön. Muutama vuosi sitten tuli käytyä syyskuussa kuvaamassa auringonnousua Teijon kansallispuistossa. Juuri mikään ei ole yhtä rentouttavaa kuin yksin metsässä kameran kanssa kulkeminen. Luonto heräilee, aamusumu leijuu järvellä... Mutta näitä ei ole nyt voinut tehdä, lapset ovat vielä vähän turhan pieniä. Ehkä sitten joskus heidän kanssaan aamupäiväkävelylle (viimeistään, kun ovat niin isoja, että voin antaa heille omat kamerat!) ja ihan yksin joskus taas auringonnousua seuraamaan. Mutta kaiken kaikkiaan valokuvaus on minulle ajatuksia rauhoittava, mieltä piristävä ja kroppaakin herättelevä harrastus, joka todella antaa hyvää fiilistä. Kamerakerhon tapaamisissakin on ajoittain kiva ehtiä piipahtaa höpisemässä asioista, joista ei valokuvausta harrastamattomien ystävien kanssa oikein kannata vaahdota. Tätä siis haluaisin tällä hetkellä elämääni lisää.
Rock-keikoilla käyminen on ollut nyt parin vuoden ajan harvinaisempaa. Ennen kävin keikoilla useinkin, joskus kuvaamassa pressipassilla (kirjoittelin silloin keikka-arvioita erääseen nettilehteen), joskus ihan muuten vain kuuntelemassa lempparibändejäni. Mies on kuitenkin nytkin kannustanut minua lähtemään joskus myös illaksi vapaalle. Nyt on loppuvuodelle Nightwishin Turun keikan lippu jemmassa ja vähän vielä mietinnässä Von Hertzen Brothersin Turun keikka sekä Raskasta Joulua -keikka. Livemusiikki ilahduttaa, elähdyttää ja antaa elämyksiä.
Teoriassa yksi keino akkujen lataamiseen on lukeminen. Tykkään lukea. Kaikenlaista, mutta usein tulee valittua fantasiaa, scifiä tai historiallista fiktiota. Viime vuosien kirjailijasuosikkini on Haruki Murakami, jonka kaikki teokset ovat olleet nautinnollisia lukukokemuksia. Tässä vain on se ongelma, että tuppaan nykyisin nukahtamaan kirja kädessä varsin nopeasti... Odotan aikaa, kun Itukin siirtyy omaan huoneeseensa (tai siis Papun kanssa samaan huoneeseen nyt alkuun) nukkumaan, jolloin voin illalla lukea sängyssä. Edes pari sivua.
Mistä päästäänkin sitten siihen yhteen tärkeään voimavaraan...
Nukkuminen
Kyllä se vaan niin on, että pienten lasten äidille uni on varsin rajallinen luonnonvara. Olen onnellinen, että molemmat meidän tytöt ovat olleet suht hyviä nukkujia, mitä nyt Itu tällä hetkellä heräilee kahden tunnin välein eikä enää neljän nurkilla suostu nukahtamaan omaan sänkyynsä. Aamuyön viimeinen herääminen päättyy yleensä siihen, että otan tytön meidän sänkyyn ja imetän sitten siinä pötkötellen ja torkahdellen. Saan siitä selkäkramppeja, mutta silti siinä saa levättyä edes vähän paremmin kuin sängyn laidalla istuskellen.
Toissailtana tämä unen tarve konkretisoitui itselleni poikkeuksellisen aikaisin, kun nukahdin vauva sylissä sohvannurkkaan jo puoli yhdeksän uutisten aikaan. Mies patisti minut siitä sitten nukkumaan, ja olinkin umpiunessa puoli kymmenen nurkilla. Ensimmäinen herääminen oli kahdelta, sitten kolmelta, sitten neljältä. Ja sitten olikin jo 6.30 aamuherätys, että saadaan taapero päiväkotikuosiin yhteispelillä. Krooh. Täytyy ottaa tuo aikainen iltanukahdus tavoitteeksi vähän useammin, koska Itu nukkuu siinä vaiheessa pisintä unisykliään. Jostain yhdeksästä tuonne yhteen, kahteen.
Mies on optimistisesti halunnut katsoa kanssani iltaisin Taboo-sarjaa HBO:lta, kun Papu on saatu unten maille. Yhtä optimistisesti minä olen aloittanut katsomaan suunnilleen seitsemää jaksoa, joista olen nähnyt ehkä ensimmäiset 15 minuuttia kustakin... Jep, ei ihan paras tilanne sarjan seuraamisen näkökulmasta. Ehkä katson jaksot aamuimetysten aikana, kun muut kesken olevat sarjat on katsottu loppuun.
Liikkuminen
Tätä pitäisi tehdä joka tapauksessa enemmänkin. Maanantain jooga & pilates auttavat toivottavasti raskauksien & synnytysten jälkeiseen toipumiseen lantionpohjan ja erkauman kannalta, mutta muutakin pitäisi. Hiki hatussa lykin tuplarattaita lähiseutujen mäkiä ylös alas päiväkotireissuilla.
Rappukäytäväänkin on varmasti jokunen pisara pudonnut otsalta, kun raahaan vauvaa vaunukopassa ja taaperoa sylissä ylimpään kerrokseen. Jotain arkiliikuntaa siis sentään tulee, mutta vähintään haluan päästä jollekin pilates- tai joogatunnille ilman vauvaa tässä loppusyksystä tai talvella. Olisi kiva olla vähän paremmassa kuosissa, jaksaisikin paremmin.
Syöminen (tai siis sen järkevöittäminen)
Jeps, suklaa houkuttelee, mutta oikeasti pitäisi pistää pystyyn herkkulakko. Nyt ajattelinkin, että kunhan tämän viikon Pomp de Lux -kutsut on pidetty, aloitan jouluun asti kestävän herkkulakon. Vain omat synttärini ovat sallittu poikkeus. Voin varmasti paremmin, jos herkkulakon myötä saan painoa putoamaan. Sannan ruokakassi -palvelun myötä ollaan arjessa muuten syöty järkevämmin ja monipuolisemmin kuin aikoihin. Suosittelen kokeilemaan! Voin muuten antaa myös tutustumistarjouskoodin, jolla Sannan ruokakassin ensimmäisestä tilauksesta saa 10€ alennusta. Huikkaa, niin saat koodin.
Muut jutut
Aivojen käyttö. Olin hurjan piristynyt viime ja toissaviikolla, kun kävin päiväkodin vanhempaintoimikunnan kokouksessa sekä päiväkodin yrittäjien järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa puhuttiin Vilskeen varhaispedagogiikan ja toiminnan periaatteista. Aiheet olivat hieman työteemoihini kallellaan, joten virkistyin jo pelkästä aikuisseurasta ja kasvatuskeskustelusta. Ennen ensi syksyn työhönpaluuta tätä tarvitaan varmasti vähän enemmänkin, että saan aivoni taas heräilemään vähän vaativampien asioiden miettimiseen. Omaan työhöni orientoidun päivittämällä Tabletkoulun sähköistä oppimateriaalia, jossa olen yhtenä kirjailijana mukana.
Hömppä. Kuten vaatekutsut. Tulee siivottua, leivottua ja saa kivoja ihmisiä kylään. Hurjan mukavaa. Sunnuntaina oli Nosh-kutsut, torstaina pidän Pomp de Lux -kutsut. Tykkään!
Vertaistuki. Heinäkuisten vauvojen äitien kanssa on pidetty yhteyttä porukalla, joka ehti tavata kerran kahvittelun merkeissä ennen vauvojen syntymää. Nyt sitten ihmetellään, miten pikkuiset kasvavat ja mitä lukemia 3kk-neuvolassa saadaankaan. Kivaa, kun on lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa ainakin yhden vauvan osalta. Omat ystävänihän ovat nykyään pääosin teinien ja täysi-ikäisyyttä lähestyvien lasten vanhempia, joten vauvalliset kamut ovat harvassa. Siksi heidän seuransa ehkä onkin niin tarpeen.
Onhan tässä näitä voimavaroja, toteutuvia ja toivottavia. Hervoton postaus, sori siitä. :D Mutta kerro ihmeessä, mistä juuri sinä saat voimaa arkeesi? Mikä on "sun juttu"?
Aamupäivän mammajooga päättyy aina pieneen yhteiseen kahvi- ja keskustelutuokioon, jolla on aina viikottain eri teema. Tällä viikolla keskusteltiin voimavaroista, mistä niitä pienen vauvan äiti saa ja kenellä on minkäkinlaisia omia juttuja. Jäin pohtimaan teemaa tunnin jälkeenkin, siksi tämä teksti tänään.
Voimavarat. Mistä niitä tähän vauva- ja taaperoelämään saan tai mistä niitä haluaisin saada? Katsotaas.
Yhteistyö
Lastenhoitoa ei äidin tarvitse monopolisoida. Erilaiset YYA-sopimukset ovat rautaa. Mies osallistuu molempien lastemme hoitoon tasavertaisena vanhempana. Minä toki olen se, joka pesii sohvannurkassa vauvan kanssa imetyksen takia, mutta koska Itu on osittaisimetyksen myötä myös pulloruokittavissa, mies pystyy auttamaan vauvan ruokahuollossa. Tämä auttaa erityisesti myöhään illalla ja viikonloppuaamuisin, jolloin minä saatan saada kirittyä hieman univelkaa kiinni, kun mies hoitaa pulloruokinnan. Parhautta.
 | |||
| Äidin pitäisi usein pystyä monistamaan itsensä, mutta on ehkä ihan hyvä, että se onnistuu vain peilien avulla... |
Isovanhempienkin apu on korvaamatonta. Minun vanhempani asuvat suht lähellä, joten he ovat voineet auttaa molempien tyttöjen kanssa alusta asti. Jos minun on pitänyt mennä jonnekin (vaikka kampaajalle tai toisen tytön kanssa neuvolaan), olen voinut pyytää lapsenvahtiapua ja kyllä mamma & pappa ovat sitä pystyneet aina antamaankin. Jos mennään isovanhempien luo, minä olen joskus jopa saattanut saada yhdet ylimääräiset päikkärit! Luksusta!
Ystävät ovat aina voimavara, ihan vain olemassaolollaankin. Minun akkujani ainakin lataa se, jos saan höpötellä ystävien kanssa. Joskus ystävät myös tarjoutuvat auttamaan, esimerkiksi tuovat vieraillessaan ruokaa / kaffepullat tai kuten naapurinrouva, vievät vauvan vaunulenkille, jotta äiti saa siivota vaatekaappia...
Oma aika
Niin, kyllä sitä tarvitaan, vaikka koko ilmaus alkaakin tuntua yhdeltä jättimäiseltä kliseeltä. Omaksi ajaksi ei ihan riitä se, että päivisin on vauvan kanssa kahdestaan, mikä toki tuntuu välillä melkoiselta lomailulta, kun tuo pikkupötkylä ei vielä oikein tee mitään. Mutta ei vauva myöskään kovin pitkään viihdy sitterissä tai puuhamatolla, joten se oma aika on usein "vauva sylissä" -aikaa. Silloin on kätevää, että on telkkarissa kanavapaketti.
Itse olen tämän vauvallisen "oman ajan" käyttänyt pitkälti vauvan unialustana toimimiseen sohvannurkassa, HBO:n sarjoja katsellen. Uudet koukutukseni: The Magicians ja A Discovery of Witches. Fantsua menoa, kevyehköllä otteella. Tykkään ja rentoudun.
Jos sitten taas on jossain välissä mahdollista viettää "vauvatonta omaa aikaa", se on itse asiassa lähes surullisen usein reissu Citymarketiin. Miehellä ei ole ajokorttia, joten jos on isompi ostosreissu tehtävänä, se lankeaa usein minulle. Koska joskus nyt vaan on tehokkaampaa / järkevämpää / muuten vain toimivampaa lähteä kauppaan ilman lapsia. Siinä tulee sitten hyörittyä ympäri marketin osastoja vähän pidemmällä kaavalla...
Oikeasti kuitenkin haluaisin käyttää omaa aikaa esimerkiksi juuri tähän bloggaamiseen. Koota ajatuksiani, hioa ilmaisua ja valkata valokuvia. Ihan rauhassa.
Toinen aidosti mieltä ja kehoa lataava harrastukseni on/olisi valokuvaaminen. Metsään (tai jonnekin kiinnostavaan paikkaan) vain ja kamera käyttöön. Muutama vuosi sitten tuli käytyä syyskuussa kuvaamassa auringonnousua Teijon kansallispuistossa. Juuri mikään ei ole yhtä rentouttavaa kuin yksin metsässä kameran kanssa kulkeminen. Luonto heräilee, aamusumu leijuu järvellä... Mutta näitä ei ole nyt voinut tehdä, lapset ovat vielä vähän turhan pieniä. Ehkä sitten joskus heidän kanssaan aamupäiväkävelylle (viimeistään, kun ovat niin isoja, että voin antaa heille omat kamerat!) ja ihan yksin joskus taas auringonnousua seuraamaan. Mutta kaiken kaikkiaan valokuvaus on minulle ajatuksia rauhoittava, mieltä piristävä ja kroppaakin herättelevä harrastus, joka todella antaa hyvää fiilistä. Kamerakerhon tapaamisissakin on ajoittain kiva ehtiä piipahtaa höpisemässä asioista, joista ei valokuvausta harrastamattomien ystävien kanssa oikein kannata vaahdota. Tätä siis haluaisin tällä hetkellä elämääni lisää.
 | ||
| Teijon Matilda-järven rannalta, eräänä syyskuisena aamuna. Nämä hetket ovat uskomattoman hienoja ja voimauttavia. (Tästä kuvasta minulla on muuten printti myynnissä!) |
Rock-keikoilla käyminen on ollut nyt parin vuoden ajan harvinaisempaa. Ennen kävin keikoilla useinkin, joskus kuvaamassa pressipassilla (kirjoittelin silloin keikka-arvioita erääseen nettilehteen), joskus ihan muuten vain kuuntelemassa lempparibändejäni. Mies on kuitenkin nytkin kannustanut minua lähtemään joskus myös illaksi vapaalle. Nyt on loppuvuodelle Nightwishin Turun keikan lippu jemmassa ja vähän vielä mietinnässä Von Hertzen Brothersin Turun keikka sekä Raskasta Joulua -keikka. Livemusiikki ilahduttaa, elähdyttää ja antaa elämyksiä.
 |
| VHB, Klubi, Turku |
 |
| VHB, Klubi, Turku |
Teoriassa yksi keino akkujen lataamiseen on lukeminen. Tykkään lukea. Kaikenlaista, mutta usein tulee valittua fantasiaa, scifiä tai historiallista fiktiota. Viime vuosien kirjailijasuosikkini on Haruki Murakami, jonka kaikki teokset ovat olleet nautinnollisia lukukokemuksia. Tässä vain on se ongelma, että tuppaan nykyisin nukahtamaan kirja kädessä varsin nopeasti... Odotan aikaa, kun Itukin siirtyy omaan huoneeseensa (tai siis Papun kanssa samaan huoneeseen nyt alkuun) nukkumaan, jolloin voin illalla lukea sängyssä. Edes pari sivua.
Mistä päästäänkin sitten siihen yhteen tärkeään voimavaraan...
Nukkuminen
Kyllä se vaan niin on, että pienten lasten äidille uni on varsin rajallinen luonnonvara. Olen onnellinen, että molemmat meidän tytöt ovat olleet suht hyviä nukkujia, mitä nyt Itu tällä hetkellä heräilee kahden tunnin välein eikä enää neljän nurkilla suostu nukahtamaan omaan sänkyynsä. Aamuyön viimeinen herääminen päättyy yleensä siihen, että otan tytön meidän sänkyyn ja imetän sitten siinä pötkötellen ja torkahdellen. Saan siitä selkäkramppeja, mutta silti siinä saa levättyä edes vähän paremmin kuin sängyn laidalla istuskellen.
Toissailtana tämä unen tarve konkretisoitui itselleni poikkeuksellisen aikaisin, kun nukahdin vauva sylissä sohvannurkkaan jo puoli yhdeksän uutisten aikaan. Mies patisti minut siitä sitten nukkumaan, ja olinkin umpiunessa puoli kymmenen nurkilla. Ensimmäinen herääminen oli kahdelta, sitten kolmelta, sitten neljältä. Ja sitten olikin jo 6.30 aamuherätys, että saadaan taapero päiväkotikuosiin yhteispelillä. Krooh. Täytyy ottaa tuo aikainen iltanukahdus tavoitteeksi vähän useammin, koska Itu nukkuu siinä vaiheessa pisintä unisykliään. Jostain yhdeksästä tuonne yhteen, kahteen.
Mies on optimistisesti halunnut katsoa kanssani iltaisin Taboo-sarjaa HBO:lta, kun Papu on saatu unten maille. Yhtä optimistisesti minä olen aloittanut katsomaan suunnilleen seitsemää jaksoa, joista olen nähnyt ehkä ensimmäiset 15 minuuttia kustakin... Jep, ei ihan paras tilanne sarjan seuraamisen näkökulmasta. Ehkä katson jaksot aamuimetysten aikana, kun muut kesken olevat sarjat on katsottu loppuun.
Liikkuminen
Tätä pitäisi tehdä joka tapauksessa enemmänkin. Maanantain jooga & pilates auttavat toivottavasti raskauksien & synnytysten jälkeiseen toipumiseen lantionpohjan ja erkauman kannalta, mutta muutakin pitäisi. Hiki hatussa lykin tuplarattaita lähiseutujen mäkiä ylös alas päiväkotireissuilla.
Rappukäytäväänkin on varmasti jokunen pisara pudonnut otsalta, kun raahaan vauvaa vaunukopassa ja taaperoa sylissä ylimpään kerrokseen. Jotain arkiliikuntaa siis sentään tulee, mutta vähintään haluan päästä jollekin pilates- tai joogatunnille ilman vauvaa tässä loppusyksystä tai talvella. Olisi kiva olla vähän paremmassa kuosissa, jaksaisikin paremmin.
 |
| Auralan joogaan menossa. |
 |
| Oasiksen pukkarissa, vielä hereillä. |
 |
| Pilatestunnilla, umpiunessa. |
Syöminen (tai siis sen järkevöittäminen)
Jeps, suklaa houkuttelee, mutta oikeasti pitäisi pistää pystyyn herkkulakko. Nyt ajattelinkin, että kunhan tämän viikon Pomp de Lux -kutsut on pidetty, aloitan jouluun asti kestävän herkkulakon. Vain omat synttärini ovat sallittu poikkeus. Voin varmasti paremmin, jos herkkulakon myötä saan painoa putoamaan. Sannan ruokakassi -palvelun myötä ollaan arjessa muuten syöty järkevämmin ja monipuolisemmin kuin aikoihin. Suosittelen kokeilemaan! Voin muuten antaa myös tutustumistarjouskoodin, jolla Sannan ruokakassin ensimmäisestä tilauksesta saa 10€ alennusta. Huikkaa, niin saat koodin.
 | |
| Vispipuuro ei ole ihan terveellisimmästä päästä, mutta nättiä se on! |
Aivojen käyttö. Olin hurjan piristynyt viime ja toissaviikolla, kun kävin päiväkodin vanhempaintoimikunnan kokouksessa sekä päiväkodin yrittäjien järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa puhuttiin Vilskeen varhaispedagogiikan ja toiminnan periaatteista. Aiheet olivat hieman työteemoihini kallellaan, joten virkistyin jo pelkästä aikuisseurasta ja kasvatuskeskustelusta. Ennen ensi syksyn työhönpaluuta tätä tarvitaan varmasti vähän enemmänkin, että saan aivoni taas heräilemään vähän vaativampien asioiden miettimiseen. Omaan työhöni orientoidun päivittämällä Tabletkoulun sähköistä oppimateriaalia, jossa olen yhtenä kirjailijana mukana.
Hömppä. Kuten vaatekutsut. Tulee siivottua, leivottua ja saa kivoja ihmisiä kylään. Hurjan mukavaa. Sunnuntaina oli Nosh-kutsut, torstaina pidän Pomp de Lux -kutsut. Tykkään!
 |
| Vadelmaisia valkosuklaa-marenkikuppikakkuja kutsuvieraille. |
Vertaistuki. Heinäkuisten vauvojen äitien kanssa on pidetty yhteyttä porukalla, joka ehti tavata kerran kahvittelun merkeissä ennen vauvojen syntymää. Nyt sitten ihmetellään, miten pikkuiset kasvavat ja mitä lukemia 3kk-neuvolassa saadaankaan. Kivaa, kun on lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa ainakin yhden vauvan osalta. Omat ystävänihän ovat nykyään pääosin teinien ja täysi-ikäisyyttä lähestyvien lasten vanhempia, joten vauvalliset kamut ovat harvassa. Siksi heidän seuransa ehkä onkin niin tarpeen.
Onhan tässä näitä voimavaroja, toteutuvia ja toivottavia. Hervoton postaus, sori siitä. :D Mutta kerro ihmeessä, mistä juuri sinä saat voimaa arkeesi? Mikä on "sun juttu"?
 |
| Äidin ihanat tytöt myös antavat voimia! <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti