Joulu tulee, oletko valmis?
Olen joulufani. En ihan fanaattisimmasta päästä, mutta fani kuitenkin. Joulukuuseni on aina ollut koristeltu periaatteella enemmän on enemmän ("Ai, näkyykö tuolta vielä vihreääkin?) ja rakastan oman perheeni joulutraditioita. Niistä poikkeaminen tuntuu oudolta.
On lähes pyhäinhäväistys ehdottaa, että jospa ei mentäisikään joulurauhanjulistukseen tänä vuonna. Kylläpäs mennään, koska siitä muutaman minuutin tönötyksestä väkijoukossa alkaa minun jouluaaton tunnelmani. Olen missannut elämässäni ehkä viitisen julistusta, yhden pikkulapsena, yhden vaihtarivuoden aikana ja muutaman työvuorojen takia opiskeluvuosina.
Joulupöydästä on löydyttävä ihan tiettyä maitojuustoa, koska sitä oli omien isovanhempieni joulupöydässäkin. Se pitää käydä kauppahallista varaamassa etukäteen ja sitten mussutan sitä onnellisena enemmän kuin kukaan muu. Papu saattaa kyllä osoittautua kilpailijaksi, koska hän on oikea juustohiiri. Veikkaanpa hänen jouluateriansa koostuvan pääosin pappan lihapullista ja juustosta.
Tänä vuonna on ollut ihanaa huomata, että tulevina vuosina pääsen vihdoin irtautumaan aikaisempien vuosieni traditioista ehkä edes hieman, kun niiden tilalle ja niitä täydentämään tulevat traditiot omien lasten kanssa. En malta odottaa, että saadaan luoda yhteisiä joulumuistoja, koska ne ovat minulle niin rakkaita omasta lapsuudestani.
Ihanaa, kun nyt jo voi Papun kanssa leipoa pipareita! Niitä on tehty ja syötykin jo pari satsia. Ehkä vielä yhden taikinapaketillisen ehtii paistaa. Piparkakkutalon tekeminenkin pitää ehkä opetella, mutta ehkä vasta ensi vuonna. Itu pääsee leipomishommiin sitten ensi vuonna mukaan ja se vasta lienee sotkottamista ja taikinanpopsimista, se!
Vietämme joulua perhepiirissä, isovanhempien luona. Miehen vanhemmat karkaavat aatoksi risteilemään, mutta välipäivinä sitten ajellaan heidän luokseen joulujatkoille. Aattona edessä on ihan perinteisiä kuvioita, joskin tänä vuonna perinteinen "nyt me varmaan myöhästytään joulurauhanjulistuksesta" -fiilis jäänee väliin, koska mies meni varaamaan sen juuston jouluaattoaamuna noudettavaksi. Heh. Ollaan siis ehkä kerrankin ajoissa vanhalla suurtorilla, kun kauppahallissa on käytävä ennen julistusta!
Omat jouluvalmisteluni ovat juuri nyt siinä pisteessä, että joulukuusi on tuotu sisälle ja koristeltu (sekin oli ihanaa Papun kanssa!), vähän jotain nurkkia siivoskeltukin (taaperohuushollin perusteellinen siivoaminen on lähestulkoon turhaa) ja nyt pitäisi paketoida lahjoja.
Lahjoja, joita olen kyllä tainnut taas ostella lapsille ihan liikaa. Ei pitänyt tänä vuonna, koska eivät kuitenkaan kovin paljon vielä joulusta ymmärrä ja rahat ovat tiukilla, mutta hups. Kun oli vaan niin kivoja juttuja... No, enemmän sellaista "järkevää" tavaraa kuitenkin, vaatetta ja perusleluja. Ei mitään muotivillityshärveleitä. Niistä tytöt eivät vielä onneksi tiedä mitään. Ensi vuonna voi ollakin jo vähän toinen juttu noiden lelukuvastojen kanssa... Uusi perinne: piilota lelukuvastot!
Kaikenkaikkiaan minulla on kyllä melko rento olo tämän joulun suhteen. Aikuisille ei ole ollut varaa ostaa lahjoja, mutta lapsille on hankittu kivoja juttuja. Ruokahuollon hoitaa pääosin joku muu, minä olen luvannut leipoa kakun ja tuoda juuston, joten se on aika stressitön nakki hoidettavaksi. Isoa joulusiivousta en tee, koska kaaos on huushollissa ikuinen ja siinäpä se sitten onkin. Mitään ei ole pakko tehdä (paitsi mennä sinne julistukseen, hih) ja varmasti ehditään saunoa ja leikkiä ulkona lumessa, syödä herkkuja niin paljon, että tammikuun sokerinvähentämisprojekti on helppo aloittaa ja ylipäänsä möllöttää niin paljon, kuin kahden pienen lapsen kanssa nyt voi. Lomafiilikset kaikilla!
Toivottavasti sinäkin rentoudut jouluna ja nautit pyhien tuomasta pienestä katkoksesta arjen puurtamiseen. Ja hei, aina kannattaa juhlia vähintäänkin sitä, että talvipäivänseisaus on se hetki, jolloin taas aletaan kulkea valoa kohti. Kevät on väistämätön. Iloa ja valoa siis jokaiseen kotiin, täältä meiltä.
 |
| Tästä Papu sanoisi, että tuolla pallossa ("panno") on "pönnö". |
On lähes pyhäinhäväistys ehdottaa, että jospa ei mentäisikään joulurauhanjulistukseen tänä vuonna. Kylläpäs mennään, koska siitä muutaman minuutin tönötyksestä väkijoukossa alkaa minun jouluaaton tunnelmani. Olen missannut elämässäni ehkä viitisen julistusta, yhden pikkulapsena, yhden vaihtarivuoden aikana ja muutaman työvuorojen takia opiskeluvuosina.
Joulupöydästä on löydyttävä ihan tiettyä maitojuustoa, koska sitä oli omien isovanhempieni joulupöydässäkin. Se pitää käydä kauppahallista varaamassa etukäteen ja sitten mussutan sitä onnellisena enemmän kuin kukaan muu. Papu saattaa kyllä osoittautua kilpailijaksi, koska hän on oikea juustohiiri. Veikkaanpa hänen jouluateriansa koostuvan pääosin pappan lihapullista ja juustosta.
Tänä vuonna on ollut ihanaa huomata, että tulevina vuosina pääsen vihdoin irtautumaan aikaisempien vuosieni traditioista ehkä edes hieman, kun niiden tilalle ja niitä täydentämään tulevat traditiot omien lasten kanssa. En malta odottaa, että saadaan luoda yhteisiä joulumuistoja, koska ne ovat minulle niin rakkaita omasta lapsuudestani.
Ihanaa, kun nyt jo voi Papun kanssa leipoa pipareita! Niitä on tehty ja syötykin jo pari satsia. Ehkä vielä yhden taikinapaketillisen ehtii paistaa. Piparkakkutalon tekeminenkin pitää ehkä opetella, mutta ehkä vasta ensi vuonna. Itu pääsee leipomishommiin sitten ensi vuonna mukaan ja se vasta lienee sotkottamista ja taikinanpopsimista, se!
Vietämme joulua perhepiirissä, isovanhempien luona. Miehen vanhemmat karkaavat aatoksi risteilemään, mutta välipäivinä sitten ajellaan heidän luokseen joulujatkoille. Aattona edessä on ihan perinteisiä kuvioita, joskin tänä vuonna perinteinen "nyt me varmaan myöhästytään joulurauhanjulistuksesta" -fiilis jäänee väliin, koska mies meni varaamaan sen juuston jouluaattoaamuna noudettavaksi. Heh. Ollaan siis ehkä kerrankin ajoissa vanhalla suurtorilla, kun kauppahallissa on käytävä ennen julistusta!
Omat jouluvalmisteluni ovat juuri nyt siinä pisteessä, että joulukuusi on tuotu sisälle ja koristeltu (sekin oli ihanaa Papun kanssa!), vähän jotain nurkkia siivoskeltukin (taaperohuushollin perusteellinen siivoaminen on lähestulkoon turhaa) ja nyt pitäisi paketoida lahjoja.
Lahjoja, joita olen kyllä tainnut taas ostella lapsille ihan liikaa. Ei pitänyt tänä vuonna, koska eivät kuitenkaan kovin paljon vielä joulusta ymmärrä ja rahat ovat tiukilla, mutta hups. Kun oli vaan niin kivoja juttuja... No, enemmän sellaista "järkevää" tavaraa kuitenkin, vaatetta ja perusleluja. Ei mitään muotivillityshärveleitä. Niistä tytöt eivät vielä onneksi tiedä mitään. Ensi vuonna voi ollakin jo vähän toinen juttu noiden lelukuvastojen kanssa... Uusi perinne: piilota lelukuvastot!
Kaikenkaikkiaan minulla on kyllä melko rento olo tämän joulun suhteen. Aikuisille ei ole ollut varaa ostaa lahjoja, mutta lapsille on hankittu kivoja juttuja. Ruokahuollon hoitaa pääosin joku muu, minä olen luvannut leipoa kakun ja tuoda juuston, joten se on aika stressitön nakki hoidettavaksi. Isoa joulusiivousta en tee, koska kaaos on huushollissa ikuinen ja siinäpä se sitten onkin. Mitään ei ole pakko tehdä (paitsi mennä sinne julistukseen, hih) ja varmasti ehditään saunoa ja leikkiä ulkona lumessa, syödä herkkuja niin paljon, että tammikuun sokerinvähentämisprojekti on helppo aloittaa ja ylipäänsä möllöttää niin paljon, kuin kahden pienen lapsen kanssa nyt voi. Lomafiilikset kaikilla!
Toivottavasti sinäkin rentoudut jouluna ja nautit pyhien tuomasta pienestä katkoksesta arjen puurtamiseen. Ja hei, aina kannattaa juhlia vähintäänkin sitä, että talvipäivänseisaus on se hetki, jolloin taas aletaan kulkea valoa kohti. Kevät on väistämätön. Iloa ja valoa siis jokaiseen kotiin, täältä meiltä.
Kommentit
Lähetä kommentti