Unet omassa huoneessa, kuka valvoo? Äiti vai taapero?
Kun pikkusiskon syntymä lähestyy hurjaa vauhtia, oli meidänkin lopulta tehtävä päätös Papun siirtämisestä omaan huoneeseensa nukkumaan. Emme mahdu koko porukka aikuisten makkariin, emmekä Papunkaan kanssa kovin paljon perhepetiä pystyneet ylläpitämään - minä stressasin asiasta ihan liikaa! Ollaan mietitty tätä Papun pinniksen omaan huoneeseen siirtoa jo muutama kuukausi, mutta jotenkin neidin huoneen saaminen jonkinlaiseen kuosiin ja ihan vaan kaikki muu säätäminen on siirtänyt asiaa jo pitkään.
Viikko sitten suoritettiin vihdoin ja viimein pinnasängyn siirto. Huone oli kunnossa, äiti oli saanut työkaverilta itkuhälyttimen ja isällä oli edessä viikon isyyslomapätkä. All set, tuumin.
Miten meni?
No loistavasti.
Ensimmäisenä yönä tyttö heräsi pari kertaa - ja äiti myös. Ei tosin itkuhälyttimen ansiosta, vaan ihan siihen taaperon äännähtelyyn sieltä omasta huoneestaan. Hälytin ei toiminut... No, tyttö nukahti nopsaan uudelleen isän nukuttamana ja saatiin yö kunnialla päätökseen.
Toisena yönä isä nukkui tyttärensä huoneen lattialla, koska tyllerö oli onnistunut saamaan äitinsä poteman flunssan ja oli illalla hieman kuumeinen. Isä vahti sen yön, nukkui ilmeisen hyvin paksulla matolla ja äiti makoisammin kuin yli vuoteen, omassa sängyssä, kuulematta pihahdustakaan lastenhuoneesta. Kummastakaan siellä nukkuneesta, heh. Hälytintä ei edes kokeiltu.
Seuraavat yöt ovatkin menneet sitten kerrassaan mainiosti, mitä nyt tytön nukkumaanmenoaika on kesän valoisuuden ja ties minkä vuoksi vähän venähtänyt. Aamulla nukutaan vaihtelevasti kahdeksaan tai jopa puoli kymmeneen, yöllä yleensä korkeintaan yksi herääminen. Hälytin on ollut off-asennossa ja testaamatta ensimmäisen yön jälkeen...
Kaikki pelkoni siis haihtuivat jo viikossa. Tyttö nukkuu hyvin, herää iloisena, äiti nukkuu niin hyvin kuin raskausmassultaan kykenee (eli ei kovin hyvin)... Olisinpa tiennyt tämän, uskaltanut luottaa tähän muiltakin kuultuun kokemukseen, että hyvin se menee. Ei olisi ehkä niin stressannut tätäkään isoa askelta. Meidän tyttö on jo aika iso pieni. <3
Seuraava vaihe onkin sitten taas äp-laatikon petaaminen meidän makkariin ja homma alkaa alusta. Muutaman kuukauden päästä pääsenkin sitten pohtimaan, voisiko Papun siirtää jo ison tytön sänkyyn, ettei tarvitsisi välttämättä toista pinnistä enää ostaa.
Nukkuminen on jees!
Viikko sitten suoritettiin vihdoin ja viimein pinnasängyn siirto. Huone oli kunnossa, äiti oli saanut työkaverilta itkuhälyttimen ja isällä oli edessä viikon isyyslomapätkä. All set, tuumin.
Miten meni?
No loistavasti.
Ensimmäisenä yönä tyttö heräsi pari kertaa - ja äiti myös. Ei tosin itkuhälyttimen ansiosta, vaan ihan siihen taaperon äännähtelyyn sieltä omasta huoneestaan. Hälytin ei toiminut... No, tyttö nukahti nopsaan uudelleen isän nukuttamana ja saatiin yö kunnialla päätökseen.
Toisena yönä isä nukkui tyttärensä huoneen lattialla, koska tyllerö oli onnistunut saamaan äitinsä poteman flunssan ja oli illalla hieman kuumeinen. Isä vahti sen yön, nukkui ilmeisen hyvin paksulla matolla ja äiti makoisammin kuin yli vuoteen, omassa sängyssä, kuulematta pihahdustakaan lastenhuoneesta. Kummastakaan siellä nukkuneesta, heh. Hälytintä ei edes kokeiltu.
 |
| Päikkäreillekin on nukahdettu jopa ihan itsekseen. Tänään lakanoiden vaihdon jälkeen jopa vaadittiin päästä omaan sänkyyn! Sinne simahti. |
Seuraavat yöt ovatkin menneet sitten kerrassaan mainiosti, mitä nyt tytön nukkumaanmenoaika on kesän valoisuuden ja ties minkä vuoksi vähän venähtänyt. Aamulla nukutaan vaihtelevasti kahdeksaan tai jopa puoli kymmeneen, yöllä yleensä korkeintaan yksi herääminen. Hälytin on ollut off-asennossa ja testaamatta ensimmäisen yön jälkeen...
Kaikki pelkoni siis haihtuivat jo viikossa. Tyttö nukkuu hyvin, herää iloisena, äiti nukkuu niin hyvin kuin raskausmassultaan kykenee (eli ei kovin hyvin)... Olisinpa tiennyt tämän, uskaltanut luottaa tähän muiltakin kuultuun kokemukseen, että hyvin se menee. Ei olisi ehkä niin stressannut tätäkään isoa askelta. Meidän tyttö on jo aika iso pieni. <3
Seuraava vaihe onkin sitten taas äp-laatikon petaaminen meidän makkariin ja homma alkaa alusta. Muutaman kuukauden päästä pääsenkin sitten pohtimaan, voisiko Papun siirtää jo ison tytön sänkyyn, ettei tarvitsisi välttämättä toista pinnistä enää ostaa.
Nukkuminen on jees!
Kommentit
Lähetä kommentti