Kuka bloggaa, mitä bloggaa?
Blogin "viralliseksi" aloitukseksi voisi kai ottaa jonkinlaisen esittelytekstin. Kuka täällä elämäänsä näytölle pähkäilee ja miksi.
Minä olen Johanna. Olen 40-vuotias ja hoitovapaalla 14kk vanhan esikoistyttöni "Papun" kanssa. Odottelen Papulle pikkusiskoa, "Itua", heinäkuussa syntyväksi. Perheeseen kuuluu myös avopuolisoni, tyttöjen isä, mutta pidän hänet tämän blogin marginaalissa, koska hän ei halua itselleen somenäkyvyyttä. Jos siis joskus kuulostaa siltä, että olen yksinhuoltaja tässä huushollissa, se ei pidä paikkaansa. Isämies häärii aktiivisesti osana perhettämme, mutta tämä somehömpötys on vain minun (ja tyttöjen) juttu. Tytöiltäkin tulen sitten aikanaan kysymään, haluavatko he osallistua tähän touhuun vai pistetäänkö sitten perheblogipillit pussiin ja äiti jatkaa omia juttujaan muilla tavoin. Käytän tytöistä tässä vaiheessa ainakin heidän odotusaikaisia kutsumanimiään, pidetään sitä nyt sitten vaikka jonkinlaisena yksityisyydensuojana.
Pidän hieman raskaammasta (mutta melodisesta) rockista, rakastan valokuvaamista, lukisin kirjoja huomattavasti enemmän mikäli vuorokausissa olisi enemmän tunteja, olen oppikirjailija, opo, scifi- ja fantasiahörhö, historiaintoilija, ainainen matkustamisesta haaveilija. Lempparikaupunkini maailmalla (tähän mennessä vierailluista) ovat Cardiff, Lontoo ja Rooma. Ja Tukholma.
Tällä hetkellä haaveilen omien varpaitteni näkemisestä, uuteen pikkuiseen tutustumisesta, all inclusive -matkasta jonnekin kauas, jokakesäiseen tapaan omasta pienestä pihapläntistä ja rivitalopätkästä, tyhjästä pyykkikorista, ilmalämpöpumpusta ja hissistä taloyhtiöömme. Noin niin kuin alkuun.
Haaveilun ohessa olen juuri nyt onnellinen ja kiitollinen ihanasta pienestä tytöstä, joka pusuttelee ja höpisee "ogligogligogli" tepsuttaessaan paljain varpain ympäri asuntoamme, miehestä joka jaksaa olla ymmärtäväinen, kun raskaushormonihuuruissani itken ihan kaikelle, aurinkoisesta alkukesästä (uskomaton toukokuu!), jonka olen saanut viettää kotona työelämän sijaan, omista vanhemmistani, jotka ovat ihanasti olleet tukena ja apuna taaperon kanssa.
Elämä on nyt hyvin pitkälti haaveitteni kaltaista, mikä on verrattain uusi juttu. Mutta siitä sitten lisää myöhemmin.
Päätin ryhtyä kirjoittamaan uutta blogia, koska olen ihminen, joka selkeyttää ajatuksiaan kirjoittamalla. Kaipaan myös jotain "järkiperäistä tekemistä" siihen vähäiseen omaan aikaan, jota taapero- & vauva-arjessa äiti itselleen saa. Olen myös lähipiirissäni hieman outo tapaus - ystävieni jälkikasvu kun tuppaa olemaan jo vahvasti teini-ikäistä ja minun kanssani samassa elämäntilanteessa on enää vain harva. Ajattelin, että ehkä tästä jotain kirjoitettavaa voisi irrota. (No mistäpä ei, minä olen aikamoinen höpöttäjä näin "paperilla". Olette tulleet varoitetuiksi, heh.)
Tästä sitten lähdetään. Mielessä on jo useita aiheita, joista voin kirjoitella, joten eiköhän tässä välillä tule revittyä aikaa blogillekin. Toivottavasti.
Minä olen Johanna. Olen 40-vuotias ja hoitovapaalla 14kk vanhan esikoistyttöni "Papun" kanssa. Odottelen Papulle pikkusiskoa, "Itua", heinäkuussa syntyväksi. Perheeseen kuuluu myös avopuolisoni, tyttöjen isä, mutta pidän hänet tämän blogin marginaalissa, koska hän ei halua itselleen somenäkyvyyttä. Jos siis joskus kuulostaa siltä, että olen yksinhuoltaja tässä huushollissa, se ei pidä paikkaansa. Isämies häärii aktiivisesti osana perhettämme, mutta tämä somehömpötys on vain minun (ja tyttöjen) juttu. Tytöiltäkin tulen sitten aikanaan kysymään, haluavatko he osallistua tähän touhuun vai pistetäänkö sitten perheblogipillit pussiin ja äiti jatkaa omia juttujaan muilla tavoin. Käytän tytöistä tässä vaiheessa ainakin heidän odotusaikaisia kutsumanimiään, pidetään sitä nyt sitten vaikka jonkinlaisena yksityisyydensuojana.
Pidän hieman raskaammasta (mutta melodisesta) rockista, rakastan valokuvaamista, lukisin kirjoja huomattavasti enemmän mikäli vuorokausissa olisi enemmän tunteja, olen oppikirjailija, opo, scifi- ja fantasiahörhö, historiaintoilija, ainainen matkustamisesta haaveilija. Lempparikaupunkini maailmalla (tähän mennessä vierailluista) ovat Cardiff, Lontoo ja Rooma. Ja Tukholma.
 |
| TB useamman vuoden taakse: minä ja lempibändini, Von Hertzen Brothersin, Mikko. Olen tässä haastattelu- ja kuvauskeikalla Helsingissä ja oli muuten kivaa! Nykyään en enää ole ehtinyt juurikaan keikkajuttuja tehdä, vaikka keikkakuvaaminen onkin yksi lemppariharrastuksistani. Tämän kuvan otti Kie Von Hertzen. |
Tällä hetkellä haaveilen omien varpaitteni näkemisestä, uuteen pikkuiseen tutustumisesta, all inclusive -matkasta jonnekin kauas, jokakesäiseen tapaan omasta pienestä pihapläntistä ja rivitalopätkästä, tyhjästä pyykkikorista, ilmalämpöpumpusta ja hissistä taloyhtiöömme. Noin niin kuin alkuun.
Haaveilun ohessa olen juuri nyt onnellinen ja kiitollinen ihanasta pienestä tytöstä, joka pusuttelee ja höpisee "ogligogligogli" tepsuttaessaan paljain varpain ympäri asuntoamme, miehestä joka jaksaa olla ymmärtäväinen, kun raskaushormonihuuruissani itken ihan kaikelle, aurinkoisesta alkukesästä (uskomaton toukokuu!), jonka olen saanut viettää kotona työelämän sijaan, omista vanhemmistani, jotka ovat ihanasti olleet tukena ja apuna taaperon kanssa.
Elämä on nyt hyvin pitkälti haaveitteni kaltaista, mikä on verrattain uusi juttu. Mutta siitä sitten lisää myöhemmin.
Päätin ryhtyä kirjoittamaan uutta blogia, koska olen ihminen, joka selkeyttää ajatuksiaan kirjoittamalla. Kaipaan myös jotain "järkiperäistä tekemistä" siihen vähäiseen omaan aikaan, jota taapero- & vauva-arjessa äiti itselleen saa. Olen myös lähipiirissäni hieman outo tapaus - ystävieni jälkikasvu kun tuppaa olemaan jo vahvasti teini-ikäistä ja minun kanssani samassa elämäntilanteessa on enää vain harva. Ajattelin, että ehkä tästä jotain kirjoitettavaa voisi irrota. (No mistäpä ei, minä olen aikamoinen höpöttäjä näin "paperilla". Olette tulleet varoitetuiksi, heh.)
 |
| TB aikaan, jolloin olin vielä yksin ja haaveilin kaikesta siitä, mitä minulla nyt on. Elämä <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti