Äiti, Papu ja Itu - arjen elämää

Olen joulufani. En ihan fanaattisimmasta päästä, mutta fani kuitenkin. Joulukuuseni on aina ollut koristeltu periaatteella enemmän on enemmän ("Ai, näkyykö tuolta vielä vihreääkin?) ja rakastan oman perheeni joulutraditioita. Niistä poikkeaminen tuntuu oudolta. Tästä Papu sanoisi, että tuolla pallossa ("panno") on "pönnö". On lähes pyhäinhäväistys ehdottaa, että jospa ei mentäisikään joulurauhanjulistukseen tänä vuonna. Kylläpäs mennään, koska siitä muutaman minuutin tönötyksestä väkijoukossa alkaa minun jouluaaton tunnelmani. Olen missannut elämässäni ehkä viitisen julistusta, yhden pikkulapsena, yhden vaihtarivuoden aikana ja muutaman työvuorojen takia opiskeluvuosina. Joulupöydästä on löydyttävä ihan tiettyä maitojuustoa, koska sitä oli omien isovanhempieni joulupöydässäkin. Se pitää käydä kauppahallista varaamassa etukäteen ja sitten mussutan sitä onnellisena enemmän kuin kukaan muu. Papu saattaa kyllä osoittautua kilpailijaksi, koska hän on ...

Muutama viikko sitten juteltiin taas äiti-vauva -joogassa mielenkiintoisia juttuja. Tällä kertaa kyse oli siitä, mitkä olivat kenenkin kokemusten perusteella sellaisia elämää helpottavia hankintoja vauvalle ja mitkä taas turhakkeista turhimpia. Äidit listasivat tutteja ja kantoreppuja, liinoja ja imetystyynyjä. Tässä on minun listani, vauvavuoden tarpeelliset & turhakkeet - ainakin osa niistä. Muista, että sinun vauvasi ja sinä voitte olla ihan eri mieltä näistä asioista, nämä ovat erittäin henkilökohtaisia juttuja. Tarpeelliset 1. Kylpytuki Tämä on tehnyt vauvan kylvettämisestä rennompaa. Papun kanssa hermoilin alkuun kovastikin sitä, miten ihmeessä saan vauvan kylvetettyä niin, että kokemus on meille kaikille miellyttävä. Kylpytuki, joka saatiin ystäviltä, oli ratkaisu. Vauva tykkää köllöttää makuulla, minulla on kädet vapaana pesemään ja kutittelemaan vauvaa. Missään tapauksessahan tuki ei tarkoita sitä, että vauva jäisi sekunniksikaan valvomatta! Harsoliina tuen päälle...

(Tämä blogimerkintä on tehty kaupallisessa yhteistyössä äitiyskiropraktikko Sam Leckien kanssa. Kokemukset ovat 100% omiani, Sam auttoi omaan ammattiinsa liittyvien käsitteiden oikeassa käytössä. Insta-tililtäni @papujaitu löytyy aiheeseen liittyvä arvonta.) Kun nelikymppinen nainen saa kaksi lasta kahden vuoden sisään, on kroppa kovilla. Onhan raskaus toki fyysisesti rankka kokemus kenelle tahansa äidille, mutta huomasin toisen raskauteni aikana, että kroppani ei ollut toipunut kunnolla vielä ensimmäisestäkään. Kaikenlaista krämppää riitti. Kyllä tässä kantamista piisasi! Kuva: Korinna Photography Lopulta turhauduin jatkuvasti kipuilevaan selkääni, joka rajoitti jo liikkumistani Papun kanssa. Autosta en meinannut päästä ulos, koska jalan nostaminen penkistä ja siirtäminen sivulle vihloi alaselässä. Yöllä kyljen kääntäminen oli tuskaa, enkä nyt tarkoita vain kasvavan massun aiheuttamaa hankaluutta, vaan ihan oikeasti sattui niin, että heräsin ihan joka ikiseen kääntymisyrityk...

Niin se vain aika rientää. Minusta tuntuu siltä, että tätä nykyä on jatkuvasti maanantai ja nukkumaanmenoaika. Ehkä se selittää, miksi blogin päivittäminenkin on taas ollut kovin haasteellista. Mutta nyt päätin yrittää tehdä pienen syyskuulumispostauksen kuvien kera.  Mitäs meille kuuluu?  No hyväähän meille. Papu viihtyy päiväkodissa erinomaisesti, rakastaa vesilätäköitä, on hieman omapäinen ja valikoivasti kuunteleva ajoittain. Liekö ilmassa pikkiriikkisiä aavistuksia esiuhmista, saa nähdä. Mutta hyvin meillä menee. Päiväkodin alettua pari nuhaa on sairastettu, yksi on parhaillaan vaivoinamme ja perheen kaikki flikat rohisee, pieninkin. Papu alkaa myös olla nimensä veroinen papupata, höpötys kuuluu joka paikasta, minne tyttö vipeltää. Täytyykin kirjoittaa erillinen postaus Papun kielenkehityksestä, sillä se on ihan mahtavassa vaiheessa nyt. Itu kasvaa hirmuisella vauhdilla, ainakin muiden silmissä. Itse, kun kehitystä seuraa joka päivä, ei n...